Neurokeitto

Kuumottavan addiktoiva sosiaalinenvaalikone

Thu, 11 Sep 2008 09:16:00 +0000

Neurokeitto hämmensi synapsimaustetta vastaamalla kaikkiin kysymyksiin (joita tulee muutama joka päivä lisää) ja huomasi, että varma ehdokaansa EI OLLUTKAAN kovin paljoa samaa mieltä kunnallispoliittisista asioista. Myöskään perustelut eivät olleet vakuuttavia, jos niitä oli ylipäänsä vaivautunut laittamaan. (?)

Facebookin sosiaalinen vaalikone

Neurokoeitto jää tarkkailemaan tilannetta.

Ranskan sisäministeriö näkee märkiä unia.

Mon, 08 Sep 2008 17:43:00 +0000

Jo yli 120 000 allekirjoitusta tullut maanantaihin mennessä Edvige -tietokannan hylkäämisen puolesta! Ranskan sisäministeriö näkee märkiä unia Edvige -tietokannasta, jolla voitaisiin kerätä tietoja 13+ ikäisistä ihmisistä koskien henkilöitä jotka: "osallistuvat tai ovat pyrkineet osallistumaan aktiivisesti politiikkaan tai ammattiliittojen toimintaan tai joilla on merkittävä yhteiskunnallinen, taloudellinen, sosiaalinen tai uskonnollinen rooli". Samaiseen tietokantaan voitaisiin kerätä tietoja myös henkilöistä, joita voidaan epäillä loukkaavan julkista järjestystä. (Sillä lailla.)

Mitä tietoja siihen sitten voitaisiin kirjata? Esim. seksuaalista suuntautumista, nimiä, tietoja tapaamisista, puhelutietoja, verotietoja...

Jokainen voi tästä vetää omat johtopäätöksensä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ranskalaiset+suivaantuivat+uudesta+tietokannasta/1135239275768?ref=rss

Tuleekohan Orwell mun kanssa samalle suljetulle osastolle???

Tue, 22 Jul 2008 09:17:00 +0000

Tänä aamuna eräs henkilö ei päässyt Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen bussiin koska puhui samanaikaisesti puhelimeen.

Pääsenkö mä bussiin jos mä puhun homoseksuaalin kanssa samaan aikaan??? Entä jos mä puhun tohtorin väitöksen tehneen, suomessa siivoojana toimivan pakolaisen kanssa??? MITÄ JOS MÄ EN SAA PIDETTYÄ TURPAANI KIINNI JA PUHUNKIN YKSIKSENI ENKÄ PÄÄSE AAMULLA TÖIHIN OLLENKAAN??? Onko niillä siellä HKL:n säännöissä kellon ajat milloin saa puhua ja milloin ei??? Pääsenkö mä illalla kauppaan bussilla laisinkaan??? Mitä jos mä puhunkin itseni näännyksiin kotona yksin ilman ruokaa ja kuolen kun kukaan ei uskalla tulla enää katsomaan mua koska mä olen hylkiö???

Tai mitä jos tää onkin salaliitto??? Mitä tähän sanoo vuonna 2004 säädetty laki yhdenvertaisuudesta??? Onko bussinkuljettajilla viranomaisten lupa tällaiseen??? Mitä jos mä joudunkin vankilaan koska mä olen tottunut puhumaan yksikseni koska mä katson, että se on mun mielipiteeni ja oikeuteni??? Mitä jos mä joudun selittämään siellä kovan luokan huumediileri -pomolle, että miksi mä olen joutunut istumaan kakkua, vaikka ne ovat justiin kuulleet sen kun mä olen papattanut sitä yksikseni??? Mitä jos ne alkavat törkkimään mua ja musta tulee hylkiö sielläkin??? Saako vankilassa edes puhua yksikseen???

Mitä jos ne laittaakin mut suljetulle osastolle??? Mitä jos ne pumppaavat mut rauhottavia täyteen ja mä alankin vaan mutisemaan yksikseni??? Mitä jos ne ei saakaan enää mun jorinoista mitään selvää??? Mitä jos mä joudunkin tutkimuskohteeksi ja mua tullaan töllistelemään ympäri maailmaa ja musta kirjoitetaan tieteellisiä julkaisuja ja pidetään esimerkkinä lääkäripäivillä koska mä olen poikkeus kun kukaan muu ei yhteiskunnassa puhu yksinään???

Mitä jos musta ei enää tykätä sellaisena kun mä olen vaikka mä saankin viestejä korvaani ja puhun yksikseni…

Ei perhana, kyllä tää pitää selvittää HKL:n verkkosivuilta: palaute.hkl@hel.fi

Romanialaisissa baareissa olutpullot hohtavat kuin Sedulaiset silmät.

Thu, 03 Jul 2008 11:31:00 +0000

Brittiläisen Cogniflex-yhtiö on innovoinut ledistä valonsa saavan olutpullon. Ensimmäisenä sen käyttöön otti Romanialainen panimo Ursus.

Voi turhuuksien turhuus ja kaikki turhuus.

Toisaalta, kun ryyppyringissä on aina Marinellapullo kadoksissa milloin omassa laukussa, milloin toisen suussa, voi nyt mukavasti suunnistaa omalle sovitulle värilleen ja lutkuttaa oman eliksiirinsä ihan itse. Toisenlainen drinkkidemokratia on mahdollinen!

Aivan uudenlaisen maailman tämä avaa tärkeille pullonkerääjille. Kerääjä näkee jo kaukaa puistossa siintävän pullon kuin tulikärpäsen ja ohjautuu tyhjän hylsyn luo kuin lämpöohjautuva ohjus oikeisiin koordinaatteihin. Ja mikä sähkön säästö kauppojen pullonpalautus pisteiden takahuoneessa kun valoja ei tarvitse rämpytellä päälle ja pois! Voi onnen päivää.

Tuote sopii myös kolmen vuoden elinkaarella varustettuihin Seduloihin, jossa kaksikymppiset ja kaksikymppisten seuraa janoavat tuotannontekijät (asiakkaat) ihastuksissaan pyytävät lupaa viedä tyhjä pullo mukanaan kotiin ja saada aamulla oivia flashback'ejä edellisen illan tapahtumista.

Tuleekohan korillisen kanssa mukana näppärä peilipallo-avaimenperä jolla bileet jatkuvat avattaessa kotiovi jatkoille, tuiki tuntemattomien tuotannontekijä tuttavuuksien kera?

No? Toimiko Facebook mielivaltaisesti?

Wed, 02 Jul 2008 10:55:00 +0000

Ai jaaha, no niin, tällaista kait oli jo odotettavissakin Facebook 'n toiminnassa.

Sain viestin 20 minuuttia sitten:

Facebook showed their real FACE

Lähettänyt SAKE

Tänään 1:27

I just received an e-mail from Facebook which stated that they removed the "Sushi" page I created last Nov.
They took it down with no warnning!

The page had 180,000 fans! a pure Sushi lovers page.
Facebook is all about money and nothing else it seems

Please forward this to all your friends and create a group to bring back the "Sushi" page

Thanks

Mielenkiintoista nähdä kuinka verkkoyhteisöt reagoivat? Odotellaan...

Kauas on pitkä matka.

Thu, 05 Jun 2008 21:46:00 +0000

Kansanedustajat Pekka Haavisto ja Heidi Hautala Vihdissä: Aika on ajanut Ideaparkkien ohi

Tiedote – Kaavoitus ja rakentaminen – Kunnat ja alueet – 03.06.2008

Kansanedustajat Pekka Haavisto ja Heidi Hautala ihmettelevät pääministeri Matti Vanhasen viimeaikaisia, yhdyskuntarakenteen hajauttamiseen kannustavia puheita. Korostaessaan kuntien itsenäistä kaavoitusvastuuta Vanhanen unohtaa, että esimerkiksi Vihdin Ideapark-hanke on voimassaolevan Uudenmaan maakuntakaavan vastainen.

- Vihti ei ole mikään yksittäistapaus. Kyse on valtakunnallisista maankäytön periaatteista, joissa kaupan suuryksiköiden rakentamista on perustellusti rajoitettu. Näin pyritään kestävään yhdyskuntarakenteeseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan, toteaa maankäyttö- ja rakennuslakia Lipposen ykköshallituksessa ympäristöministerinä valmistellut Pekka Haavisto.

Yli 90 prosenttia Lempäälän Ideaparkissa käyvistä seitsemästä miljoonasta asiakkaasta tulee yksityisautolla ostoksille keskimäärin 100 kilometrin päästä. Vihdin Ideaparkin havittelemat kymmenen miljoonaa kävijää tuskin suosisivat joukkoliikennettä. Vihdissä tehdyn kasvihuonekaasukartoituksen mukaan 43 prosenttia kunnan kasvavista päästöistä tulee jo nyt yksityisautoilusta. Tähän pääsyynä ovat hajarakentaminen sekä heikko joukkoliikenne.

- Kunnan innostus hypermarketrakentamiseen on vähintäänkin outoa, kun ottaa huomioon, että se on sitoutunut EU:n tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, Pekka Haavisto ja Heidi Hautala hämmästelevät.

- Kaavoituksessa on tärkeää, että toiminta on riippumatonta ja ettei synny epäilystäkään sopimattomista kytköksistä. On hyvä aika vaatia niin kunnallisvaaliehdokkaiden kuin puolueidenkin rahoituksen täydellistä läpinäkyvyyttä, Heidi Hautala sanoo.

http://www.vihreat.fi/fi/node/2867

Koska juomavesi laitetaan lopullisesti pörssiin markkinatalouden ehdoille???

Thu, 22 May 2008 12:20:00 +0000

Polttoainetta on saatava tankata.

Muuten ei pääse Idea Parkkiin, vaikka viimeisiään vetelevä lähikauppias onkin luvannut kyllä toimittaa tarpeelliset tarvikkeet ("kunhan nyt jaksat yhden päivän odottaa kun pääsen seuraavaan kerran tukkureissulle") kotiovelleni asti, ja siinä on pieni toimituslisä, mutta... "Tuleehan se halvemmaksi kuin, että lähdet ajelemaan autollasi pitkää matkaa". En minä jaksa odottaa, ja sitä paitsi "siellä voi olla kaikkea muutakin kivaa tarpeellista hankittavaa, ei tiedä, ans kattoo ny".

Kurvailen matkalla tunnetulle, polttoainekauppaa harjoittavan yrityksen pihaan ja ajan pumpulle. Vihreää "ekodiiseliä". Ympäristötietoisuuden hurmoksen aiheuttamassa humalassani tartun pistooliin kiinni ja kuuntelen kuinka vihreä elämän-nektari soljuu iloisesti paineistetun tubullaari-ilmiön vapauduttua, suoraan lullani korkealla sijaitsevaan vatsalaukkuun. "-Mmm... täytyy muistaa ostaa niitä reilunkaupan banaaneja, niin saavat viljelijät rahansa itse. Vai miten se nyt oli..." -tuumailen.

Kassalle mars, ja otan vielä mukaan myös iltapäivälehden, suklaapatukan ja lapsille jäätelöt. Harmin paikka, omistaja kertoo lopettavansa aseman. Talo jää kuulema tyhjilleen. Idea Parkin molemmat viereiset huoltoasemat vievät kaikki asiakkaat. Myyjä kertoi minulle jotain markkinointi maantiedosta. Ostosiirtymistä, kysynnän ja etäisyyden keskinäisestä suhteesta, vetovoimakeskuksen ja sen kuuden naapurikeskuksen teoreettisista vaikutus alueista. Vaikutus alueiden kehät ovat muuttuneet ja muodostaneet kuusikolmioverkon. "Jos nämä kehät olisivat vielä pyöreitä väliin jäisi alueita joita mikään keskus ei palvele ja silloin meillä pienilläkin yrittäjillä olisi mahdollisuutemme". Eeih... En minä ymmärtänyt sanaakaan. Harmittaa vaan kun ei enää pääse töiden jälkeen sinne kahville ja turisemaan mukavia. Se oli niin sopivasti työmatkan varrella.

Pakkaan kasseja autoon. Seitsemän kassia on kyllä aika paljon, hah, hah! No tulihan hankittua rouvalle uudet kynttilänjalat kun halvalla sai. Viime kertaiset kun ovat jääneet kaappiin kun ne eivät kelvanneet. "Nyt on. Näyttävät olevan Virolaisia, eikös näitäkin nyt voisi Suomessa valmistaa? Lähti se paikallinen metallipajakin siitä Könkäänkulmasta yrityssaneerausten myötä. 40 vuottahan se siinä oli... Mitä nuo lapsetkin taas parkuvat ja huutavat, aina sama juttu kun kaupassa käydään, vaikka on pallomeret ja kaikki." Starttaan lullani ja kaasuttelen pihalta. Kotiin tullessani pyyhkäisen Ollin Baarin ohi. Laittaa nykyään torppansa kiinni jo neljältä kun sorakuopan kuorma-auto liikenne työpäivän päätyttyä loppuu.

Iltapäivälehdestä saan lukea, että olen tankannut "ruokaa" tankkiini. Joo, joo, taas näitä iltapäivälehtien jorinoita. "Saakeli! Unohdin kynttilät noihin jalkoihin."

Ruoan hinta on noussut ja nousee yhä.

Edellä olevan, naapuri kaupungissa työssä käyvän venekauppiaan seitsemän kassin ruoan sisältö on noussut hinnaltaan tuollaiset 26% (miinus kynttilänjalat) viimeisen puolentoistavuoden aikana. Voi vain kuvitella kuinka paljon se on noussut maissa, joissa ei ruoan jalostusaste ole niin korkea kuin meillä täällä. Meillä hinnoittelun rakenteen raaka-aineen osuus on matala. En uskalla edes ajatella niitä lukuja. Jotkut sikäläiset ajattelevat vain jumalan koettelevan heitä. Ja se jumala on pörssi-spekulaatio.

Ruoan kysyntä on kasvanut kehitysmaissa. Esim. Intia, Kiina.
Energia on kallistunut. Erityisesti öljy.
Markkinaraha hakee tuottoja ruokamarkkinoilta.
Kuivuus ja huonot sadot vaikuttavat. (Mistähän johtuu.)
Etanolia käytetään biopolttoaineena. (Lue: ruoka.) [1]

Kun vesikriisi tästä vielä pahenee, onko vesikin silloin jo markkinaspekulaation kohde?

Ihmettelemme maailman menoa: 1973 oli öljykriisi, silloin laitoimme ikkunat kiinni. 2008 on ruokakriisi ja laihdutamme kuin huippumallit? Tuskinpa. Vaikka syytä olisikin, sillä ainakin omieni vuosirenkaiden sulatus kestää varmasti, ja vähintään yhtä kauan kuin ruokakriisikin... Hmm... HERRANJESTAS!!! NOUSEEKOHAN OLUEN HINTAKIN???

[1] Ajankohtainen Kakkonen 20.5.2008

Rahan valta riisuttava!

Thu, 22 May 2008 11:35:00 +0000

Kaikki mukaan puolustamaan hyvinvointivaltiomme perustuksia!

MIELENOSOITUS SIVISTYSYLIOPISTOJEN PUOLESTA PE 23.5. KLO 12 EDUSKUNTATALOLLA

Suomen hallitus tekee hätiköityä ja ideologiavetoista yliopistouudistusta. Yliopistouudistusta on markkinoitu tarpeella lisätä kansainvälistä kilpailukykyä, yliopistojen rahoitusta ja akateemista itsenäisyyttä. Innovaatioille välttämätön akateeminen vapaus ei ainakaan toteudu uudistuksen lippulaivassa Innovaatioyliopistossa.

Huolestuneet opiskelijat ja muut kansalaiset kokoontuvat osoittamaan mieltä hätiköityä yliopistouudistusta vastaan, sivistysyliopiston ja suunnitelmallisen, sisältövetoisen koulutuspolitiikan puolesta perjantaina 23.5. klo 12-13. Asiaan liittyvä välikysymysäänestys alkaa heti mielenosoituksen jälkeen yhdeltä.

”Yliopistojärjestelmä kaipaa uudistamista, mutta nyt hallitus on hätiköimällä tuhoamassa sivistysvaltiomme peruspilarin. Emme voi hyväksyä sitä opiskelijoina, taiteilijoina emmekä Suomen kansalaisina. Yliopistouudistuksen pitäisi tapahtua suunnitelmallisesti ja sisältölähtöisesti”, linjaa Taikin elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijajärjestön ETL:n puheenjohtaja Mike Pohjola.

Yliopistouudistuksessa luodaan säätiömuotoisia yliopistoja, tuhotaan korkeakouluverkko, kanavoidaan yliopistojen puutteellinen rahoitus Innovaatioyliopistona markkinoituun salamyhkäiseen riskihankkeeseen ja avataan portti lukukausimaksuille.

Innovaatioyliopistohanke on laitettava jäihin, kunnes tiedetään muutosten seuraukset valtakunnallisesti. Alueellisen tasa-arvon on toteuduttava yliopistojen välillä. Yliopistojen tulevaisuutta ei saa vaarantaa hätiköidyillä päätöksillä. Tähän mennessä fuusiota on valmisteltu suoltamalla innovaatiojargonina tunnetuksi tullutta suuruudenhullua sanahelinää, mutta toiminnan sisältö on jäänyt täysin hämäräksi.

Yliopistouudistuksen ongelmat kiteytyvät Innovaatioyliopisto-hankkeessa, jota on lähdetty toteuttamaan ideologisista lähtökohdista ilman suunnittelua tai selvittelyä. Hankkeen isä Yrjö Sotamaa sai jo astua sivuun Taikin rehtorin virasta osoituksena opiskelijoiden ja henkilökunnan tyytymättömyydestä. Elokuva- ja lavastustaiteen osasto on esittänyt pakkoliitoksen vaihtoehdoksi osaston yhdistymistä Teatterikorkeakoulun kanssa.

Elokuva- ja lavastustaiteen opiskelijat kutsuvat Suomen ylioppilaskunnat, oppilaskunnat, lukiolaiset ja ammattiin opiskelevat, poliittiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt, akateemisen yhteisön, kulttuurin ja sivistyksen ystävät sekä kaikki muut huolestuneet osoittamaan mieltään Eduskuntatalon edessä perjantaina 23.5. klo 12-13. Tarjolla taidetta ja erittäin lyhyitä ja ytimekkäitä puheita opiskelijoiden ja eduskuntaryhmien edustajilta.

Lisätietoja:
YHTEYSTIEDOT MIELENOSOITUKSEN JÄRJESTELYSTÄ
Minttu Sillanpää, Vasemmistonuoret
minttu@vasemmistonuoret.fi

Juska Jutila, Elokuva- ja lavastustaiteen osasto
juska.jutila@taik.fi

LISÄTIEDOT JA HAASTATTELUT
Mike Pohjola, pj, Elokuva- ja lavastustaiteen osaston opiskelijajärjestö ETL ry.
mpohjola@taik.fi
050-5238399

KOTISIVU
http://sivistys.wordpress.com/

Kenen joukoissa seisot?

Tue, 08 Apr 2008 14:01:00 +0000

Helsinki torstaina 10.4.2008
Nato, NRF, EU-joukot
- kenen joukoissa Suomi seisoo nyt ja tulevaisuudessa?

Keskustelutilaisuus Suomen kansainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä

torstaina 10.4.2008 klo 17.30-19.30

Eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfossa, Arkadiankatu 3

Keskustelua alustavat:

- Olli Nepponen
kansanedustaja, puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja (kok)

- Markku Kangaspuro
FT, Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja

keskustelua vetää ja kommentoi kansanedustaja Paavo Arhinmäki

vapaa pääsy, kaikki tervetuloa!

tilaisuuden järjestävät Suomen Rauhanpuolustajat ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä

http://www.rauhanpuolustajat.fi

http://www.vasemmistoliitto.fi/eduskuntaryhma

Porilaisten marssi.

Hajautettuja tiimiorganisaatioita?

Fri, 04 Apr 2008 22:14:00 +0000

Verkkoyhteisössä yksin vai yhdessä?

http://www.kommentti.fi/

Elämme jälkimodernissa maailmassa, jossa nuoret voivat rakentaa itselleen sopivia postmoderneja identiteettejä. Nuorten identiteetti ei ole enää pysyvä, vaan se muuttuu ja sopeutuu yhteiskunnan muutoksiin. Nuoret työstävät identiteettiään suhteessa kulttuuriteollisuuden tarjoamiin malleihin ja ystäväpiirissä kehittyneisiin toimintamalleihin. Oman kaveripiirin ja vertaisryhmien merkitys identiteetin rakentumisessa kasvaa. Kaveripiiri toimii turvallisena turvaverkkona sekä suojana kokeilla ja testata omaa, vielä ehkä vakiintumatontakin ja epävarmaa identiteettiä. Saksalainen nuoriso- ja kulttuuritutkija Thomas Ziehe olettaa, että perheen rinnalle nousee muita vahvoja vaikuttajia, kuten valtiolliset instituutiot ja nuorten omat vertaisryhmät sekä viihdeteollisuuden tavara- ja idolituotanto (Aittola 1999,187–188).

Tietoyhteiskunnan ja uuden teknologian nopean kehityksen myötä on useita nuoriin liittyviä huolenaiheita noussut esiin. Paljon on keskusteltu muun muassa siitä, miten tietotekniikan käyttö rajoittaa ja vähentää nuorten sosiaalisuutta sekä perheen yhteistä kanssakäymistä. On myös puhuttu terveysriskeistä, nuorten liikkumisen vähentymisestä, kielellisestä köyhtymisestä, epätasa-arvosta ja nuorten syrjäytymisestä. Osa näistä peloista on epäilemättä aiheellisia ja juuri sen takia yhteiskunnalta tarvitaan oikeanlaisia poliittisia päätöksiä näiden huolenaiheiden poistamiseen.

Jokelan tapaus puhututti Tampereen Teknillisen Yliopiston Hypermedialaboratorion järjestämässä Yhteisöt ja yhteisöjen muodostus -seminaarissa 8.11.2007 Jokelan tapaus ja sen uutisointi nähtiin eräänlaisena iskuna nuorten suosimia verkkoyhteisöjä ja medioita kohtaan. Nuorten verkkoyhteisöt nähtiin julkisissa keskusteluissa osasyylliseksi tapaukseen ja yhdeksi taustatekijäksi. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että verkko on vain yksi yhteisöjen väline ja ympäristö, missä toimintaa tapahtuu. Ratkaisevampia ovat verkkoyhteisöjen jäsenten arvot ja asenteet sekä se, kuka niitä ohjaa ja kontrolloi.

Sosiaalinen media

Nuoret toimivat omissa verkkoyhteisöissään, joihin vanhemmat eivät pääse tai osaa tulla. Nuoret saavat näin vapauden auktoriteeteista ja instituutioista. Valta on nuorilla, sillä heillä on vapaus ja mahdollisuus toimia verkkoyhteisöissä ilman aikuisten läsnäoloa. Nuorilla ei kuitenkaan välttämättä ole kokemusta oikeasta tai väärästä. Tulisiko verkkoyhteisöissä olla nollatoleranssi, jolloin jokaisen verkkoyhteisön jäsenen velvollisuus olisi valvoa ja puuttua erityisesti negatiivisiin ilmiöihin? Sanomalehti Kalevan artikkelissa Uudet nettiyhteisöt kokoavat 25–35-vuotiaita (2.10.2007) Tampereen yliopiston mediakasvatuksen assistentti Reijo Kupiainen selittää yhteisöjen suosion kasvua niiden valtaa antavalla vaikutukselle. "Ennen oli massamedia, joka toimii mediasta yleisölle päin. Nyt ihmiset voivat ottaa sisällöt haltuun ja nostaa mediassa esille asioita, jotka ovat heille tärkeitä", Kupiainen toteaa.

Media nähdään yleisesti välittäjänä. Sillä on keskeinen asema ihmisten arkipäivän elämässä, vietämme keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa medioiden parissa ja siitä ajasta 85 prosenttia (n. 6,5 h) sähköisten medioiden parissa. Uudet mediat mahdollistavat sen, että jokainen pystyy itse tuottamaan materiaalia medioihin, myös anonyymisti. On todettu, että uutiset yleisesti tuottavat ahdistusta ja masentuneisuutta, koska uutiset eivät tarjoa riittävästi ratkaisuja. Voivatko uudet mediat poistaa ja ennaltaehkäistä voimattomuutta, koska nyt käyttäjät pystyvät itse esittämään ratkaisuja ongelmiin?

Yhteiskunnan nopeat muutokset, pärjäämisen ja menestymisen ihanteet sekä yksilökeskeinen arvomaailma heijastuvat nuoriin. Nuoret itse kuvaavat olotilaansa ahdistuksena, pelkona oman osaamisen riittämättömyydestä ja huolena tulevaisuudesta. Lisäksi nuoret mieltävät omilla ajatuksillaan ja vaikuttamismahdollisuuksillaan olevan vain vähän tilaa menestymisen ja kilpailun yhteiskunnassa. Tämän takia on selvää, että nuoret tarvitsevat läsnäoloa, aikaa ja tukea paljon enemmän kuin mitä he nykyaikana saavat. (Kangas & Kuure 2003, 52.)

Jaana Fedotoff, koordinaattori
Mika Pietilä, suunnittelija
Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallinen koordinaatio- ja kehittämiskeskus,
Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus

Lähteet
Aittola, Tapio (1999) Kasvatussosiologian teoreetikot (1. painos). Helsinki: Gaudeamus.
Sanomalehti Kaleva (2.10.2007) Uudet nettiyhteisöt kokoavat 25–35-vuotiaita.
Kangas, Sonja & Kuure, Tapio (toim.) (2003) Teknologisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiainneuvottelukunta & Stakes.

Yksin yhdessä.

Olin viettämässä huoletonta poikamiehen neljävuotis-syntymäpäivää kun äitini rikkoi rutinoituneen elämäni antamalla lahjaksi pienen metallisen maapallon. Tuo sinertävä pallukka oli jonkin vastustamattoman hypnoottisen ja maagisen voiman omaava kolmiulotteinen geometrinen ja graafinen teos. Interaktiivinen? Kyllä: sitä oli kiva pyörittää olohuoneen matolla ja tarkkailla sen pinnalle tarttuvaa pölyä. Tuo pöly rakentui hiuksista, vaatteiden nukasta, hiekasta, yleensäkin tomusta. Suhteessa "oikeaan maailmaan" korkeuserot olisivat olleet vähintäinkin vuoria. Vuoria joihin saattoi helposti vetää sormella viivan ja jatkaa pöllyttämistä keittiön kautta eteiseen, makuuhuoneeseen ja takaisin olohuoneen kautta rakkaan kodin neljännen kerroksen parvekkeelle josta saattoi nähdä kotitalon lasten leikkivän sisäpihan aurinkoisella hiekkalaatikolla toisten lasten soittaessa öljyämättömiä keinuja.

Pallo vei huomion. Siihen oli piirretty terävästi taittuvia punaisia viivoja, jotka ympäröivät tuon ihmeellisen taikapallon. Aikani niitä pohdittuani oli kirkasääninen uteliaisuuteni herännyt: "Äiti, mitä nämä punaiset viivat ovat?" Tämä käsin kosketeltava hetki ei voinut jäädä unohtumatta kun pallukka vasemmassa kädessäni, äitini käsi toisessa seisoin korituolin kyljessä saaden oppitunnin kansallisvaltioista, eri kieltä puhuvista ihmisistä ja roduista. Tuon intensiivisen hetken jälkeen tämä keskustelu käännettiin äitini orkesterin neljälle, eri kansalaisuuden omaavalle jäsenelle, kahdella minulle yhä käsittämättömällä kielellä: englanniksi ja kreikaksi. Se taittoi kamelin selän. Seuraavassa hetkessä olinkin intiaanipäällikkö ja haastateltu "Istuva Härkä", josta muistona kaunis magnetofonikela.

Kaksi ja puolivuotta kului, tuli uusi aika, uusi kaupunki ja uudet kujeet. Leikkikaverit olivat vaihtuneet, eivät olleet leikisti kavereita, mutta eivät olleet pihalla päivisin. He olivat tarhassa oppimassa vuorovaikutusta ja pitkää pinnaa. Leikkikouluksi sitä kutsuttiin. Oikeaa Koulua odoteltiin, sitä oli mainostettu. Kun kuluva kronologinen aika on kuitenkin kaikille ihmisille yhteinen, se pitää kuluttaa. Maapallo ei nuku, se ei käy koulua, sen ei tarvitse.

Luonnon ihmeitä töllistellessäni ja hyönteisiä törkkiessäni, kesken hukkumaan ajautuvan siivekkään olion pelastus operaation, huomio kiinnittyi parkkipaikan pienen lätäkön muuhun maailmaan: veden pinta oli elossa? Auton tiputtama öljy oli noussut veden pinnalle ohueksi kalvoksi ja muodosti kauniita pyöreitä ja soikeita kuvioita erilaisin sateenkaaren värein. Pieni tuulen vire ja koko maailma muuttui "valkoiseksi" tai "mustaksi"! Suvanto, ja kaikki oli taas väreissään. Kevyt puhallus ja taas oli myrsky vesilasissa valmis! Olin saanut oppitunnin, niin kuin nykyään osaan ilmaista, sumeasta logiikasta. Fraktaaleista. Prosesseista.

Yhdeksän. Vuodet vierivät vääjäämättömästi. Elinkaari oli vasta aluillaan, mutta 70' -luku oli tylsää. Aikuiset tappelivat julkisesti jostain käsittämättömistä asioista ja huutelivat toisilleen: "Saatanan kommunisti, punikin pirulainen!". "Köyhä mies tippui rikkaan miehen kaivoon. Koska loppuu porvarien terrori?". "Kapitalisti sika syö Sinun pöydästäsi!" "Toteaa Savon Sanomat lopuksi ja jatkaa..." Ei voinut aikuisten kanssa keskustella, ei. Gutenberg oli keksinyt 1400 -luvulla kirjapaino -tekniikan. Siis kirja äidin hyllystä, (ikävää, että en muista enää nimeä) Krisnamurtia: yksilön suhteesta yhteiskuntaan. Muistaakseni, "Sinä ja minä muodostamme yhteiskunnan. Sellainen millainen sinä olet, sellainen on myös yhteiskunta." Ei ihan helppo. Hiekkalaatikon punaiseksi maalattu kulma oli lopullisesti revennyt, päästäen hiekan valumaan ympäröivään sorapintaan. Fanaattisella voimalla julistin kotikentällä Uutta Ymmärrystäni. Se ei saanut osakseen ymmärrystä. Sitä kirjaa ei sen koommin kirjahyllystä löytynyt. Oli alkanut sensuurin aika.

Sensuurilla on tunnetut seuraukset, tiedonnälkä, uho ja pinnan alla toimiminen kasvavat. Underground. UG, niin kuin nykyään nuoret sanovat. Kaupungin kirjaston aikuisten osasto tuli tutuksi: uskontoa, filosofiaa, huuhaata, sotahistoriaa, okkultismia, sähkötekniikkaa, kemiaa, rakkautta... Suvaitsevaisuuden oppitunti sai omituisia seurauksia. Televisiossa esitetty, orjuudesta kertova sarja "Roots - Juuret" sai voimaan pahoin. Englantia ei enää opiskeltu, äiti, isä sekä koulun rehtori kävivät neuvotteluita. Ei auttanut. Isä tunsi rehtorin, rehtori tunsi keinot, koulu läpäistiin. Oli alkanut tiedostavan identiteetin rakentamisen aika.

Tämä identiteetin rakentaminen jatkuu yhä... Joka aamu identiteetti rakennetaan uudestaan. Miten minusta tulee minä? Miten minä tiedän, että minusta tulee minä? Identiteetti ei ole mikään staattinen tila, joka on saavutettu ja siinä pysytään maailman tappiin asti. Me mukaudumme yhteiskunnan muutoksiin koska me olemme yhteiskunta.

Jos minulta tänä päivänä kysyttäisiin kumman valitset: verkkoyhteisössä yksin vai yhdessä, valitsisin molemmat.

Ei nuorten identiteetti ole ollut koskaan pysyvä, nyt se vain puetaan sanoiksi. Siihen on välineet. Jos internet olisi ollut 35 vuotta sitten olisin voinut olla huomattavasti optimistisempi siitä kuinka paljon sotia käymme nyt. Ehkä olisin voinut keskustella ikäisteni seurassa ja saada vertailukohtia omaan elämääni. Hyvin on käynyt nytkin, mutta aina saa parantaa.

Enemmän huolissani, kuin siitä voiko nuori päästä kyseenalaisille sivuille ja foorumeihin olen siitä, että suurin osa maailman nuorista EI pääse mukaan verkottumiseen. Verkottumisen ja verkostoitumisen mukana tulevana uhkakuvana on nimittäin se, että jotkut eivät verkotu! Näihin verkostoiden väliin jäävää tilaa sanotaan "mustiksi aukoiksi". [1] Se on tila josta emme saa tietoa emmekä voi ymmärtää niitä kaikkia mekanismeja jotka siellä asettavat omat lainalaisuutensa. Näissä "mustissa aukoissa" sijaitsevat manipulaatio, kiristys, mafia, terrorismi, ihmiskauppa, epätoivo...

Yhä pienempi osa maailman väestöstä hallitsee suurinta osaa maailman varallisuudesta ja voivat hallita median sisältöä. Se ei välttämättä ole laadullisesti paras otos ihmisten keskimääräisestä moraalista. Heijastamalla yksilökeskeisiä, jatkuvaan kilpailuun tähtääviä arvomaailmoja kaivamme maata suurimmalta osalta maailmamme lapsilta ja nuorilta.

Poliittisia päätöksiä tarvitaan. Emme voi sysätä vastuuta vain nuorille ja toivoa, että muutos väistämättä on positiivinen. Myönteisen muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme ja se on tehtävä nyt!

Semanttista webbiä odotellessa, hyvää elämän kevättä kaikille.

[1] Keskustelutilaisuus 18.10.2007: Verkostoyhteiskunta ja marginalisaatio, Yhteiskunta eettinen seura. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa marginalisaatio saa erilaisia muotoja kuin ennen. Manuel Castellsin kuvaamassa globaalissa informaatiokapitalismissa yhteiskunta järjestäytyy verkostomaisesti, jolloin myös yhteiskunnallinen syrjäytyminen tulee riippuvaiseksi asemasta erilaisissa vallan, varallisuuden ja informaation verkostoissa. Tällaisena aikakautena myös solidarisuuteen tähtäävien yhteisöllisten hankkeiden on omaksuttava uusia toimintamuotoja.

Sarjassamme: “Elinkeinoelämän keskusliitto tutkii ja fundeeraa.”

Fri, 04 Apr 2008 21:56:00 +0000

Palkataan koulutettu osaaja. EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu 2007

http://www.ek.fi/www/fi/tutkimukset_julkaisut/2008/HenKo2007_tiedustelu.pdf

“Yrityksiin palkatuista henkilöistä 90 prosentilla oli loppututkinto ammattiopistosta, ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta.”

Pikaisesti lukaistuani tutkimusta en ainakaan minä erota mihin joukkoon EK:n mukaan kuuluvat ne tuhannet EU -standardin mukaiset ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet henkilöt? (Ammattiopistoon?)

Entäs mitenkä tässä suu pannaan:

Sivu 28, Kuva 30. Rekrytointivaikeuksien syyt sektoreittain .
EK:n jäsenyrityksissä 2007, % :

Teollisuus, rakentaminen ja palvelut: kaikissa näissä henkilön ominaisuuksiin liittyvissä rekrytointivaikeuksissa oli prosenttiluku toiseksi alin. (Alin % löytyikin sitten jo: “Muut syyt” -kohdasta.)

Jos henkilön ominaisuuksiin liittyvät rekrytointivaikeudet ovat kerran näin alhaiset (9%, 6% ja 10%) ehdotankin EK:n jäsenyrityksiä palkkaamaan juuri ei-koulutettuja henkilöitä ja kouluttamaan heistä näitä alan rautaisia ja tätä kautta korkeasti motivoituneita ja sitoutuneita ammattilaisia! Esimerkiksi oppisopimuskoulutushan on tähän mitä oivallisin ja sopiva tapa. Sinne vain: (mukaellakseni: Ovidius, Rakastamisen taito) toreille, turuille ja kaduille missä ammattitaidottomat liikkuvat ja käyvät pyydykseen.

Olisiko tässä ratkaisun avaimia löydettävissä, sillä ovathan EK:n jäsenyritykset nähdäkseni itsekin korkeasti motivoituneita, uskovat omaan kilpailukykyynsä ja sitoutuneet hyvään työsopimukseen, sekä tulevaisuuteen?

Ps. Kuuluvatkohan suomessa jo asuvat, esim. tohtorinväitöksensä tehneet, tikulla tienvarsista roskia keräävät pakolaiset tähän “henkilön ominaisuuksiin” liittyvään prosenttilukuun? Tarina ei kerro…